Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi keväällä 2018 Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman. Sen avulla pyritään parantamaan kevyen liikenteen kasvun edellytyksiä Suomessa.
Tavoitteeksi ohjelmassa asetettiin matkamäärien 30% kasvu vuoteen 2030 mennessä, mikä on sama kuin ilmasto- ja energiastrategiassa.
Suomi julkisti YK:n ilmastokokouksessa syksyllä 2019 tavoitteekseen olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Liikenteen päästöjen vähentäminen on keskeisessä roolissa tavoitteen saavuttamisessa.
Lisäksi tavoitellaan myös kansanterveydellisiä hyötyjä. Viime aikaisissa liikuntasuosituksissa juuri arkiliikunnan merkitys on korostunut. Höytyjä voidaan saavuttaa jo varsin kevyellä, päivittäisellä liikunnalla. Ohjelmalla voidaan siis saavuttaa myös kustannussäästöjä.
Toimenpiteet
Laajassa ja kunnianhimoisessa ohjelmassa luetellaan kaiken kaikkiaan 51 toimenpidettä kevyen liikenteen edistämiseksi vuosina 2018-2023. Ne on jaoteltu seuraaviin pääkategorioihin:
Kävelyn ja pyöräilyn mahdollistava yhdyskuntarakenne. Tiivis yhteiskuntarakenne jossa kodit, työpaikat ja palvelut ovat kohtuullisien etäisyyksien päässä toisistaan on edellytys kevyen liikenteen osuuden kasvulle. Tämä tulisi huomioida kaikilla kaavoituksen tasoilla.
Laadukas kävely- ja pyöräilyinfrastruktuuri. Esteetön, turvallinen ja viihtyisä infrastruktuuri kannustaa valitsemaan pyöräilyn tai kävelyn kulkutavaksi. Erityisesti työmatkapyöräilyssä nopeat, suorat väylät korostuvat.
Väylien kunnossapidon toimenpiteet. Uudisrakentamisen lisäksi on huolehdittava siitä että nykyiset väylät ovat käyttökelpoisia ympäri vuoden. Talvikunnossapito on tunnetusti Suomen erityishaaste. Suurimmissa kaupungeissa on kokeiltu harjasuolausta.
Liikenne palveluna (Mobility as a Service eli Maas). MaaS on liikennepolitiikassa trendikäs termi. Tällä tarkoitetaan sitä että liikennettä katsotaan palvelukokonaisuutena josta käyttäjä valitsee kulloiseenkin tarpeeseeen sopivimman liikkumismuodon. Kävelijät ja pyöräilijät ovat usein myös ahkerimpia julkisen liikenteen käyttäjiä.
Liikkumisen ohjaus tarkoittaa ihmisten ohjaamista kevyen liikenteen käyttäjiksi. Etenkin tätä voidaan tehdä kouluissa ja työpaikoilla. Kasvatuksessa ja opastuksessa myös erilaisilla pyöräilyjärjestöillä on merkittävä rooli.
Pyöramatkailun edistäminen. Matkailu kotimaassa tuottaa vähemmän päästöjä kuin matkustaminen ulkomaille. Ja tietenkin pyöräillen päästöt vähenevät vieläkin alemmaksi. Pyörämatkailureittien opasteita tulee kehittää, myös maastopyöräilijät huomioiden.
Lainsäädäntö, ohjeistus ja koulutus. Kevyen liikenteen edistäminen nivoutuu useisiin eri lainsäädännön hankkeisiin. Keskeisiä ovat etenkin tieliikennelaki sekä infrastruktuurin osalta maankäyttö- ja rakennuslaki.
Hallinnon kehittäminen. Pyöräily- ja kävely ovat virastoissa sekä kunnissa olleet osa laajempaa liikennesuunnittelua. Vain harvoin niille on nimetty omat vastuuhenkilöt. Myös poikkihallinnollisessa yhteistyössä on kehittämistä.
Taloudelliset ohjauskeinot. Liikenteen verotus on poliittisesti monitahoinen kysymys. Huomioitava on etenkin alueellinen tasa-arvo. Kuitenkin nähdään että henkilöauton käyttöön ohjaavia kannustimia voitaisiin purkaa.
Toteutumisen seuranta. Tärkein seurannan työkalu valtakunnan tasolla on 5 vuoden välein toteutettava henkilöliikennetutkimus. Toiminnan kehittämisen ja tuloksellisuuden seurannan kannalta tiheämpi, jopa reaaliaikainen seuranta olisi kuitenkin tärkeää.